Mitä yksityisyys on?

Yksityisyydellä tarkoitetaan luonnollisen henkilön oikeutta suojautua ulkopuoliselta puuttumiselta, sekä oikeutta mahdollisuuksiin suojautua ulkopuoliselta puuttumiselta. Oikeutta yksityisyyteen pidetään yhtenä ihmisoikeuksista ja siitä säädetään YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 12. artiklassa.

Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.

YK:n ihmisoikeuksienjulistus, 12. artikla.

Miksi yksityisyyttä pidetään tärkeänä, vai pidetäänkö?

Oikeutta yksityisyyteen pidetään universaalina, kaikille kuuluvana, ihmisoikeutena. Tämän ihmisoikeuden turvaamisen on katsottu olevan tärkeää toisen maailmansodan hirmutekojen toistumisen ehkäisemiseksi. Kuitenkin kuluneen vuosikymmenen aikana on alettu kyseenalaistaa sen tarpeellisuutta, milloin piratismin, milloin vihapuheen kitkemisen yhteydessä. Ihmiset entistä enemmän jakavat tietojaan vailla huolen häivää milloin arvontoihin milloin kasvottomien tietojenkalasteluyritysten mobiilipeleihin tai "testaa mikä leipä olet"-facebookvisoihin. Juuri ketään ei tunnu haittaavan aika-ajoin otsikoihin tupsahtelevat paljastukset siitä kuinka kännykkämme nauhoittavat puhettamme, sijaintiamme, ympäri vuorokauden.

Kuinka olemme siirtyneet ajasta jolloin yksityisyyden turvaamista pidettiin ensisijaisen tärkeänä toisen maailmansodan kaltaisten täyskatastrofien ja hirmutekojen ehkäisyssä, aikaan jossa anonyymiä viestintää yritetään estää mielipahan ehkäisemisen varjolla? Tänä päivänä on täysin normaalia että valtiot, yritykset, ja lukemattomat muut tahot seuraavat meidän jokaista liikettämme, ostostamme, sosiaalista kontaktiamme. Hinta jonka maksamme todella tehokkaiden työkalujen käytöstä on yksityisyytemme, mutta kutsumme niitä ilmaisiksi. Harva miettii koko aihetta ennen kuin se tulee konkreettisesti osaksi arkipäivää - toisille vaikkapa vainoajan takia, joillekin hirmuhallitsijan sortovallan kautta. Koskaan ei voi olla varma ettei joudu joskus tilanteeseen jossa salattu viestintä on elinehto.

Mitä teen, kun tulee ikävä yksityisyyttä?

Noin kysyi sisäinen salaliittoteoreetikkoni keskustellessani aiheesta ystäväni kanssa. Ystävä kysyi tyynesti että miksi ihmeessä kenelläkään tarvitsisi olla oikeutta tai mahdollisuutta käyttää nettiä anonyymisti. Kiinan valtio onkin päättänyt ettei ole. Eikä kenelläkään Kiinassa ole myöskään oikeutta esimerkiksi kommunikoida huonomaineisen henkilön kanssa ilman seurauksia.

China is marrying Big Brother to Big Data. Every citizen will be watched and their behaviour scored in the most ambitious and sophisticated system of social control in history.

Matthew Carney, ABC News

Minusta Kiinan malli on sekä pelottava että aivan saakelin pelottava, ja vaarallinen. En haluaisi joutua arvostelluksi valtiotasolla pakastepizzavalintani tai baariseurani perusteella. En myöskään varsinaisesti pidä nykyisestä trendistä kaivella ihmisten twitterpostauksia kymmenen vuoden takaa pelkästään julkisen nöyryytyksen ja sosiaalisen ristiinnaulitsemisen vuoksi. Mitä sitten tulisi tehdä, jos haluaa pysyä piilossa? Kuka osaisi aiheessa neuvoa?

Näkymättömyyden taito

Käännyin kirjojen kautta tutuksi tulleen Kevin Mitnickin puoleen, ja tartuin kirjaan nimeltä The Art of Invisibility, vapaasti suomennettuna näkymättömyyden taito. Kirjassa FBI:lta piileskellyt Mitnick kertoo askel askeleelta miksi oikein mikään varovaisuuden taso ei riitä, ja käy todella yksityiskohtaisesti läpi kuinka pienet ja yleiset lipsahdukset johtaa helposti siihen että kaikki vaivannäkö on turhaa. Näkymättömyys on rankkaa ja äärimmäisen työlästä, mutta vielä jotenkuten mahdollista.

1. Purchase prepaid gift cards anonymously. In the EU, you can purchase prepaid credit cards anonymously at viabuy.com

2. Use open Wi-Fi after changing your MAC address

3. Find an e-mail provider that allows you to sign up without SMS validation. Or you can sign up for a Skype-in number using Tor and a prepaid gift card. With Skype-in, you can receive voice calls to verify your identity. Make sure you are out of camera view (i.e., not in a Starbucks or anywhere else with camera surveillance). Use Tor to mask your location when you sign up for this e-mail service.

4. Using your new anonymous e-mail address, sign up at a site such as paxful.com, again using Tor, to sign up for a Bitcoin wallet and buy a supply of Bitcoin. Pay for them using the prepaid gift cards.

5. Set up a second anonymous e-mail address and new secondary Bitcoin wallet after closing and establishing a new Tor circuit to prevent any association with the first e-mail account and wallet.

6. Use a Bitcoin laundering service such as bitlaunder.com to make it hard to trace the currency's origin. Have the laundered Bitcoin sent to the second Bitcoin address.

7. Sign up for a VPN service using the laundered Bitcoin that does not log traffic or IP connections. You can usually find out what is logged by reviewing the VPN provider's privacy policy. (e.g., TorGuard).

8. Have a cutout obtain a burner portable hotspot device on your behalf. Give the cutout cash to purchase it.

9. To access the Internet, use the burner hotspot device away from home, work, and your other cellular devices.

10. Once powered up, connect to VPN through the burner hotspot device.

11. Use Tor to browse the Internet.

Kevin Mitnick, Art of Invisibility

Oheisella listalla on tiivistelmä kirjan aiheista muistilistana. Kaikki tuo, vain jotta voit viestiä Internetin kautta ilman pelkoa että kohta ovellasi on diktaattorin teloitusjoukot. Yksikin lipsahdus voi vesittää koko operaation.

Jos nyt ajattelet että olet kyllä ladannut laittomasti elokuvia ja musiikkia saamatta siitä sakkoja, tai kenties jopa ostanut laittomia päihteitä netistä onnistuneesti, niin tiedä ettei se tarkoita etteikö sinua olisi pystytty jäljittämään - siihen vain ei ole ollut tarpeeksi tarvetta. Hienostuneemmat tutkinnat vaativat vielä toistaiseksi paljon resursseja, kuten aikaa ja rahaa.

Minusta on todella hienoa, että vielä ei olla sellaisessa tilanteessa jossa yksittäisten ihmisten, poliitisten puolueiden, tai istuvan hallituksen äkkinäisestä päätöksestä voitaisiin kitkeä kaikki keinot kansalaiselta suojella yksityisyyttään, mutta aiheesta on tärkeää puhua ettei keskustelu lipsu liikaa totalitaarista valtiovaltaa havittelevien vallanhimoajien retoriikkaan ja monopoliin. Oikeutta yksityisyyteen eivät tarvitse vain poliisia välttelevät rikolliset, vaan jokainen meistä. Kun meiltä viedään kyky salattuun viestintään, meiltä voidaan viedä kaikki muukin.

Itsepetos yksityiselämässä

Itsepetos on merimiestä karille houkutteleva laulava seireeni, herätyskellon soidessa se on lämmin sänky joka tarjoaa helppoa ratkaisua hetkeen. Vastuunpakoilua ikävän tilanteen edessä - se helppo valinta oikean vastakohtana. Ennen kaikkea itsepetos on kuitenkin itseä ja omia periaatteita vastaan sotiva väärä valinta joka vaatii aina oikeutuksen. Ja oikeutuksenhan se aina saa - tavalla tai toisella.

Parisuhteissa itsepetoksen oikeutus löytyy usein omien hyveiden korostuksesta ja toisen demonisoinnista. Kukaan meistä ei tee sitä tieten tahtoen tahallaan tai silkkaa itsekkyyttään - alitajunta suojelee meitä omilta virheiltämme ja kantamattoman vastuun taakalta, tuhoisin seurauksin. Kenties jätämme likaiset astiat pöydälle laiskuuttamme, mutta ajattelemme että kyllä minä voin kun viikko sitten kumppani teki samoin, tai on ollut niin rankka päivä töissä ettei voi olettaa että jaksaisi vielä kotonakin hoitaa hommat kuntoon. Aina löytyy syy tai tekosyy, jonkinlainen oikeutus. Jos se ei löydy omista hyveistä, se löytyy toisen paheista.

Peiliin katsominen on todella vaikeaa jos ei ymmärrä oman itsepetoksen vaikutuksia - ja vaikeaa se on myös silloin jos ymmärtää, kun toinen ei ymmärrä. Itsepetoksen vallassa toimiva ihminen siis käytöksellään kutsuu muita samaan. Miksi minun pitäisi, kun tuokaan ei? Tämä korostuu erityisesti parisuhteissa, ja on itse asiassa monien parisuhteiden kaatumisen juurisyy. Itsepetoksen kierre saattaa alkaa aivan huomaamatta ihan pienistä asioista, kuten kotityövelvollisuuksien laiminlyönnistä tai muiden velvollisuuksien putoamisesta liiaksi toisen osapuolen harteille. Pian toinen marttyyrina siivoaa kasvattaen omaa halveksuntaansa patalaiskaa kumppania kohtaan, samalla kun toinen kilpaa keksii itselleen syitä miksi tämä järjestely on oikeudenmukainen, miksi toinen ei ole ansainnutkaan apua. Lopulta ollaan jumissa tilanteessa jossa kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä kilpaa kasvattaa halveksuntaansa toinen toistaan kohtaan, ja molemmat näkee itsensä epäoikeudenmukaisesti kärsivänä marttyyrina ja puhtaana kaikesta pahasta.

Itsepetos ilmiönä ei kuitenkaan rajoitu pelkkään parisuhteeseen, vaan se värittää koko elämää. Arbinger Instituten kirja "Leadership and Self-Deception" käsittelee aihetta kuvaten itsepetoksen vallassa olemista laatikossa olemiseksi. Kirjassa laatikossa oleva ihminen näkee muut ihmiset objekteina, kohteina elämässään, ihmisten sijaan. Unohtaa että muut ovat samanlaisia kuin hän, ja sen sijaan näkee heidät vain yksiulotteisina funktioina omassa elämässään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että hieman hitaammin edessä ajava ihminen ei ole enää ihminen, vaan tientukko, joku josta menettää malttinsa ja tööttäilee tai kaahaa naama punaisena ohi. Kanssaihminen joka astuu sisään melkein täyteen bussiin ei ole kanssaihminen, vaan vaiva ja haitta jota ei toivo viereensä istumaan. Tällöin laitetaan laukku viereiselle penkille, tai istutaan niin leveästi että viesti tahtotilasta menee varmasti perille. Kaupan kassalla kommunikoidaan vain pakolliset ei kuittia-tiuskaukset, ja siivoojan imurin äänistä pahoitetaan mielet - eivätkö ne ymmärrä miten tärkeää keskittyinen meille on. Keskiössä henkilö, minä, ja toissijaista kaikki muu - ne objektit ympärillä.

Kaikki itsensä ajattelu ei tietenkään ole laatikossa olemista tai itsepetosta. Kirjan mukaan, mistä itsekin olen vakuuttunut, voi kaiken tehdä kahdella tavalla. Laatikossa tai sen ulkopuolella. Kohtaatko ihmiset ihmisinä vai objekteina, mitä kaikkea ylimääräistä olet itsellesi oikeuttanut? Itsepetoksen tunnistaminen ja kohtaaminen on kaikista pelottavin ja vaikein vaihe. Siinä olet alastomana sen kriittisimmän edessä, itsesi edessä. Sinä tunnet virheesi paremmin kuin tunnet vahvuutesi. Et valehtele kenellekään niin paljon kuin valehtelet itsellesi. Kun valehtelet itsellesi, teet itsestäsi heikon. Jokainen oikeutus jonka itsellesi etsit, jokainen kantamaton pala vastuuta jonka hautaat piiloon muista etsittyjen vikojen alle, syö sinulta sitä kivijalkaa jonka päälle omanarvontuntosi rakentuu. Sisimmässäsi sinä tiedät puhuvasi paskaa, vaikka kuinka yrität sitä lahjapaperiin verhota.

Minulle tämä aihe on todella henkilökohtainen, sillä olen tiedostamatta tarkkaillut ilmiötä jo pitkään, mutta vasta nyt herännyt sen todellisiin mittasuhteisiin. Lukioaikainen uskonnon ja filosofian lehtorini oli hämmentävän hyvä opettaja, mutta ennen kaikkea hyvä ja aina läsnäoleva ihminen. Mietin todella pitkään mikä hänet niin kirkkaasti erotti muista lukioni opettajista, enkä millään saanut siitä ajatuksesta kiinni - mutta nyt se tuntuu ilmiselvältä. Hän oli ulkona laatikosta, muut olivat enemmän tai vähemmän sisällä. Hänelle me olimme ihmisiä, yksilöitä, siinä missä muille opettajille me olimme oppilaita joita käskyttää ja joille jakaa tehtäviä. Olkoon tämä ihanin lehtorini nyt vaikka Antti. Antin tunnilla opin enemmän kuin millään muulla - siitä huolimatta että Antti ei edes käyttänyt oppikirjoja opetuksessaan, vaan tarinoita ja dialogia. Minulle tuohon aikaan Antti oli harvoja opetusympäristöni ihmisiä joita itse näin yksilöinä objektin sijaan - kaikki muut olivat vain hahmoja suorittamassa omaa toimeaan opettajana tai oppilaana. Leadership and Self-Deceptionin mukaan paras tapa opettaa itsepetosta välttävää elämäntapaa onkin noudattaa sitä itse, ja johtaa esimerkillä. Kutsua ihmisiä ulos laatikoistaan kohtelemalla heitä ihmisinä - ei niinkään puhumalla laatikoista ja kirjoittamalla aiheesta esseitä. Kyllä minä tälle vielä oikeutuksen keksin.