Jos opiskelet liiketaloutta, olet yrittäjä, tai kuuntelet trendikkäimpiä äänikirjoja, olet varmasti törmännyt urheilumetaforien invaasioon. Aivan sama mikä aihe on kyseessä, tai mihin se liittyy, niin jostain tulee se paikallinen urheiluselostaja kertomaan miten se on "ihan kuin jalkapallo" tai "vähän niinku jääkiekko" vaikka jokaikinen yhtäläisyys pitäisi kaivaa todella kaukaa ja monen linssin läpi. Nyt haluankin kysyä, onko se oikeasti kehittävää tai tarpeellista?
Urheilulajeille ominaista on että kyseessä on tavalla tai toisella fyysisesti tai henkisesti haastava suoritus jonka onnistuminen edellyttää toistuvaa harjoittelua ja kehittymistä. Suorituksella on jonkinlainen päämäärä, joka voi olla vaikka mahdollisimman pitkä tasajalkaa hypätty matka, pitkälle heitetty keihäs, tai mahdollisimman raskas ilmaan lihasvoimin nostettu paino. Joissain urheilulajeissa suorittajia on useita, ja suorittajat muodostavat keskenään kilpailevia joukkueita. Lista ei lopu tähän, mutta varmaan ymmärrätte mitä ajan takaa.
Ominaisuuksia on niin valtava lista, että jos hakemalla hakee niin löytää ne yhtäläisyydet ihan mihin tahansa. Se ei tarkoita että ne on siellä, tai että metafora on erityisen kuvaava jokaisen vastaan tulevan aiheen kohdalla. Eikä se tarkoita että on tuottavaa käyttää vaikkapa parinkymmenen hengen keskusteluaikaa yrittäessään improvisoiden hakea niitä yhtymäkohtia kuulostaakseen Frank Martelalta ilman oikeaa konkreettista pointtia.
Urheilun ystävät tietysti haluavat nähdä nämä yhtäläisyydet, ja olemassaolevaa maailmankuvaa ja näkemyksiä tukevina ne on helppo ottaa vastaan. Urheilun ystävät taas ruokkivat toisiaan jatkuvilla hakemalla haetuilla metaforilla, ja pian huomataan kaikki olevamme urheilupöhinäkeskustelun pyörteen keskellä. Kaikki on kuin jalkapallo, kaikki on kuin jääkiekko, kaikki on kuin frisbee golf. Koko tämä keskustelu on kuin jalkapallo, koska tässä on kaksi vastakkaista puolta, ihan kuin jalkapallossa. Lounashetki on kuin frisbeegolf koska wingseillä on tavoite päästä vatsalaukkuun, samalla tavallla kuin frisbee hakeutuu kohti frisbeegolfmaalia.
Yhdessä menestyminen edellyttää yhteistyötä, tiimihenkeä. Aivan kuten Resident Evil -playstationpelissä vuodelta 1996. Chris Redfieldin ja Jill Valentinen miehittämä STARS-joukko ei olisi ikinä selvinnyt koirien hyökkäyksestä kauhukartanolle ilman tiivistä yhteistyötä. Ensimmäinen aula oli rauhallinen ja turvallinen, kun kaikki olivat paikalla, mutta heti kun porukka hajaantuu tulee ongelmia joka nurkan takaa.
Tehokas projektinhallinta on aivan kuin Tekken 3 1997. Olitpa minkälainen tekijä tahansa, ja tyylisi mikä vaan, niin tärkeää on ottaa yksi taistelu kerrallaan.
Yrittäjyys taas on aivan kuin Metal Gear Solid 1998. Lähtiessä tehtävää suorittamaan luulet tietäväsi siitä kaiken. On tehty suunnitelmat, kartoitettu yhteistyökuviot, ja kaiken pitäisi olla selvää, mutta yhtäkkiä kaikki muuttuu ihan hetkessä. Uusia tilanteita, uusia haasteita, odottamattomia juonenkäänteitä. Ainoa tapa selvitä kunnialla on sopeutua uusiin tilanteisiin ja kääntää olosuhteet omaksi eduksi, neuvotella paremmin ja työskennellä tehokkaammin kuin koskaan kuvittelit olevan mahdollista.
No, ei kaikkea kannata ottaa niin tosissaan. It's all fun and games (pun intended) after all. Suosittelen kuitenkin ennen jatkuvien metaforien laukomista käyttämään ihan pienen hetken miettien onko tämä vertauskuva nyt todella tärkeä ja sopiva, tuoko se lisäarvoa keskusteluun vai onko se minulle vain tapa lisätä itse asiaan 70% ylimääräistä tekstiä ja aikaa jostain ihan toisesta aiheesta josta puhun oikein mielelläni, ja olisiko sille ehkä joku toinen paikka.
