Suklaa on syntisen hyvää. Sateessa kaatuvalle invalidille nauramisesta joutuu helvettiin, vaikka kuinka olisi koominen tilanne. Syntistä kivaa aikuisten kesken. Sana on kaikille tuttu, merkitys muuttuu kontekstin mukaan. Synti yhdistetään Raamatussa kadotukseen, punk-biiseissä ja vasemman käden polun saarnaajien puheissa vapauteen, mutta mitä ihmettä se on ja miksi sille on nimi?
"You will always be fond of me. I represent to you all the sins you never had the courage to commit."
Oscar Wilde, Dorian Grayn muotokuva
Oheisen Dorian Grayn lainauksen määritelmä lienee useimmille se tutuin. Eli synti on jotain kiellettyä, mutta himoittua. Kielletty nautinto, paratiisin omena, tai se karkkipussi mistä ei saisi syödä ennen lauantaita - kenties pakastimessa kutsuva kermajäätelö kesken dieetin. Jotain mitä tuhmat ja kurittomat, mutta vapaat ja rohkeat tytöt ja pojat tekee piittaamatta seurauksista. Raskasta musiikkia, seksiä, käsirautoja ja nahkavöitä. Sitä se oli Dorian Graylle. Oscar Wilden teoksessa Dorian Gray on rikas ylemmän kastin nuorukainen jonka elämä muuttuu hetkessä kun tämä tajuaa että hänestä maalatussa muotokuvassa on taikaa - kaikki keholliset virheet, vammat ja vanhenemisen merkit, ilmestyvät tauluun Dorianin kehon sijaan. Luonnollisesti tämä johtaa kokeilunhaluisen nuoren tekemään kaikkea sitä mikä on vaarallista, pelottavaa, kiellettyä, ja ennen kaikkea kiehtovaa. Dorianista tulee se mitä me kaikki haluamme olla, mutta tiedämme ettei pitäisi. Äärimmäinen hedonisti jota ohjaa vain ja ainoastaan pidättelemätön alkukantainen nautinnonhakuisuus kaikissa sen muodoissaan.
Toinen yleinen määritelmä synnille, erityisesti tapakristillisessä Suomessa, on Raamatun löyhästä pelastushistoriallisesta tulkinnasta käteen jäävä mystinen "synti on jumalan tahtoa vastaan rikkomista" mikä jättää, kenties tarkoituksella, hieman avoimeksi että mitä se käytännön teoissa ja aikeissa on. Tuntemattomat ovat herran tiet. Kuitenkin pientä selvyyttä asiaan tuo yleisesti Jumalan tahtoa ilmaiseviksi mielletyt kymmenen käskyä sekä rakkauden kaksoiskäsky: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Tämä on tuottanut minulle henkilökohtaisesti eniten päänvaivaa vuosien varrella, sillä minusta moraali ei ole koskaan edellyttänyt uskoa korkeampaan voimaan, eikä uskonnollisuus tai "suhde Jumalaan" ole ikinä tehnyt ihmisestä automaattisesti hyvää, eikä sen puute pahaa. Onneksi löytyi vielä yksi määritelmä.
Kaikista loogisin määritelmä löytyi juutalaisuudesta, mikä ei sinänsä yllätä kun huomioidaan että Raamattu oli pitkään vain hepreaksi kirjoitettu ja siitä käännetty myöhemmin muille kielille, käännöstöissä merkitys saattaa vahingossa muuttua hyvinkin ratkaisevasti.
Juutalaisuudessa kaikille synneille on olemassa oma yleisnimitys "avera" joka on hyvin pitkälti synonyymi meidän suomenkielen sanalle "synti" ja englanninkielen sanalle "sin", mutta juutalaisuudessa määrittely ei pääty siihen. Syntejä on olemassa kolmea eri kategoriaa seuraavasti:
Pesha - Tahallista kapinointia, sääntöjen rikkomista, Jumalan uhmaamista.
Avon - Tunnepohjainen rikkomus, tehty tiedostaen mutta ei Jumalaa uhmatakseen. Yleisesti liittyen himoon, tai muuhun "hallitsemattomaan tunteeseen".
Cheit - Tahaton rikkomus, rikos tai epäonnistuminen. Esimerkiksi kun jousiampuja ampuu ohi maalitaulusta, tai joku ei yrityksistä huolimatta pysty pitämään lupaustaan.
Tämä kolmijako selventää hyvin miksi käsityksiä on niin montaa erilaista, eikä yhtä selkeää kaiken kattavaa määritelmää ole olemassa - ainakaan suomeksi tai englanniksi.
“No evil dooms us hopelessly except the evil we love, and desire to continue in, and make no effort to escape from.”
George Elliot, Daniel Deronda
George Elliot käyttää kirjassaan Daniel Deronda tuota viimeisintä, Cheit-määritelmää. Määritelmää, joka on tunnetasolla meille kaikille tuttu, mutta mitä ei ole osattu sanoittaa kunnolla ja siten tunnistaa ja käsitellä. Tässä määritelmässä, tässä synnin muodossa, tiivistyy koko dualistinen polkujen ajatus.
Raha seuraa rahaa ja harjoitus tekee mestarin. Perimätiedossa ja sanonnoissa piilee viisautta jota on toisinaan syytä hiljentyä hetkeksi miettimään. Näissä esimerkeissä tiivistyy ajatus poluista jotka johtaa johonkin, valinnoista jotka vaikuttaa ratkaisevasti tulevaisuuteen. Toistuvien samankaltaisten tekojen summa on yhtä kuin määränpää - eli näiden sanontojen pohja, on tilastollinen peruste konseptille taivaasta ja helvetistä.
Taivas ja helvetti on lopulliset ääripäät polkujen päässä, toinen edustaa äärimmäistä hyvyyttä johon hyväntekijät päätyy, toinen kaikista ankarinta ja inhottavinta paikkaa johon pahantekijät päätyy. Mitä jos ne ovatkin vertauskuvia, eikä kirjaimellisesti jotain mitä tulisi odottaa Pietarin pisteenlaskussa kiirastulessa kuoleman jälkeen?
Polkuajatusta mukaillen Raamatusta löytyy Matteuksen periaate: "Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on". Tähän perustuu myös maailmankuulu lautapeli Monopoli, jossa peli päättyy aina siihen että yhdellä on kaikki ja muilla ei mitään. Matteus ei kuitenkaan puhunut lautapeleistä, vaan elämästä. Oikean elämän esimerkkeinä helpoiten ymmärrettäviä on elämäntaparikolliset, uhkapeliriippuvaiset ja alkoholistit. Cheit-synnin vaikutukset, jokainen askel huonolla polulla tekee seuraavasta helpomman. Tie helvettiin.
Ei kuitenkaan tarvitse olla syvällä metsässä huomatakseen varoitusmerkkejä ns. kaidalta polulta eksymisestä. Jakautuminen reiteille alkaa hyvin varhain, peruskouluissa on nähtävissä selkeästi kuinka kuilut hyvien ja huonojen oppilaiden välillä syvenee ajan myötä - osa omaksuu hyvän oppilaan roolin ja tekee työnsä tunnollisesti, osa mieltää itsensä huonoiksi oppilaiksi joiden ei edes kannata opiskella koska ei koe sitä omaksi roolikseen, tai ei usko pystyvänsä samaan. Kumpikaan ei välttämättä ole kovin tiedostava asian suhteen, tai ajattele että se voisi vaikuttaa elämään opiskelun ulkopuolella. Kuilu syvenee lisää, kun samaa polkua jatkaa. Samasta syystä kynnys mennä kuntosalille on gladiaattoripatsasta muistuttavalla treeniin rutinoituneella pronssijumalalla huomattavasti pienempi kuin sohvalla kymmenen vuotta istuneella vakavasti ylipainoisella.
"Finding out what you're doing wrong is not a pleasant experience, and it means that you have to sacrifice a part of yourself. Usually a burned out, stupid, bitter, corrupt, arrogant, nasty, vengeful part of yourself, but none the less part that you like."
Jordan B. Peterson
Dorian Grayn tarinan lopussa kuolemattoman Dorianin syntisen polun seurauksena kaikki jäljet kantava muotokuva oli niin hirviömäinen ja iljettävä ettei Dorian pystynyt katsomaan sitä. Moni meistä on tavalla tai toisella samassa tilanteessa - tilanteessa johon tietää itse itsensä omilla valinnoillaan johdattaneen piittaamattomuuttaan, kuvitellen ettei sillä ole merkitystä. Hukassa, miettimässä miten tänne päädyttiin, ja miksei kukaan varoittanut.
Kaikki jäljet tuntuu osoittavan samaan suuntaan. Pitää kohdata omat demoninsa. Täytyy tunnustaa syntinsä ja tehdä parannus, jos Kristusta konsultoidaan. Tai kohdata oma varjonsa, varjominänsä, jos Jungilta kysytään. Yhteistä monelle näkemykselle tuntuu olevan ainakin että ongelmat täytyy löytää ja tunnistaa vaikka se tuntuisi pahalta, eikä sen kuulu olla helppoa. Vastuu täytyy kantaa.
Psykoterapiassa hyväksi todettu keino on pilkkoa elämän haasteet tarpeeksi pieniksi paloiksi että niistä voi päästä yli, ja saada onnistumisen kokemuksia. Näin rakennetaan pienin askelin sitä kaitaa polkua kohti omaa henkilökohtaista maanpäällistä taivasta, työkykyä, terveyttä, parempaa tulevaisuutta. Jos este on ylitsepääsemätön, on rima liian korkealla ja pitää aloittaa pienemmästä.
Pisto sydämessä on sanonta, joka kertoo meille kaikille tutusta tunteesta. Siitä inhottavasta pistomaisesta kokemuksesta mikä iskee kun tieten tahtoen tekee jotain väärää. Samaa pistoa ei koeta, kun tekee parhaansa ja yrittää. Ei vaikka epäonnistuisi. Ei edes silloin kun sen myöntää ääneen.
"Stop doing stupid things. Stop lying. Stop making things worse. Stop making yourself weak. Even in the day you'll see that you have choices in front of you and sometimes you don't know what to do. So okay, you're ignorant. Maybe you make mistakes. Whatever, that's just ignorance. Malevolence is when you know what you shouldn't do, and you do it anyways. People do that all the time. And that's arrogance, that's 'I'll get away with it'. It's deceit, because you're lying to yourself about wether you should do this or not, when you know you shouldn't. And then it's resentment because, well, 'I'm gonna do this bad thing because that'll teach the people, that'll teach God to treat me this way'. That's the terrible trinity. Deceit, arrogance, resentment. Chase those out of your life."
Jordan B. Peterson, 12 Rules For Life
Kaikista tärkeintä on itselleen valehtelun lopettaminen. On ihan okei olla huono jossain. Saa olla myös laiska, tyhmä ja saamaton. Mutta itselleen valehtelu on polku jolla poikkeuksetta eksyy.
Lähteet:
Jordan Peterson - 12 Rules For Life
Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
