Dave Crenshawn kirja "The Power of Having Fun" muistuttaa hauskanpidon tärkeydestä hyvinvoinnille. Viestin tärkeys ja painoarvo korostuu erityisesti tyypillisen Proakatemialaisen orastavan työnarkomaanin kohdalla - meille kun on hyvin helppoa lipsahtaa vaarallisen pysyvään mielentilaan jota Crenshaw kutsuu aavikoksi. Aavikoita on monenlaisia, mutta kaksi parhaiten sopivia on eläköitymisen aavikko jossa raadetaan väkisin pitkää työputkea odottaen että jonain päivänä se eläke koittaa ja voi alkaa elämään elämäänsä ilman työn taakkaa, ja toinen on yrittäjyyden aavikko joka toimii muuten samoin, mutta eläkkeen korvaa iso yrityskauppa tai muu rahasampo joka sitten korvaa kaiken sen tuskan ja vaivan ja menetetyt vuosikymmenet. Kirjassa mainitaan lukuisia erilaisia aavikoita mitkä eivät sulje toisiaan pois, vaan pikemminkin kasautuvat, nämä ovat liike-elämän esimerkkejä niistä.
"Worth It Someday Hopefully", Crenshaw käyttää vitsaillen erilaisia enemmän tai vähemmän sopivia ja hassuja lyhenteitä, yksi niistä on tämä. Sillä kuvataan ikäänkuin elämänasennetta jossa melkein koko elämä on aavikko jonka läpi on vaan käveltävä tauotta kunnes lopulta pääsee toiselle puolelle - eläkkeelle. WISH-kulttuuri on siitä vaarallinen että se voi todella polttaa loppuun, katkeroittaa, tai siihen voi jopa haaskata koko elämänsä huomatakseen eläkeikäisenä ettei ole ehtinyt kokemaan juuri mitään.
"Worth It Now" taas on päinvastainen filosofia - sen mukaan kaiken tulisi olla sen arvoista juuri nyt, eikä vasta tulevaisuudessa. Elämästä tulisi nauttia myös matkana, eikä vain pakollisena pahana paratiisia etsiessä.
Projektien palkkoja miettiessä meillä Evisionissa, tarkemmin vielä Verkkotallissa oltiin yhtä mieltä ettei haluta sitoa maksettavaa palkkiota käytettyyn aikaan, koska se ei kannusta tehokkaaseen työskentelyyn vaan ensisijaisesti suureen ajankäyttöön, ja aika on resurssi jota osataan kaikki arvostaa. Sitä ei ole koskaan liikaa.
Crenshawn kirjassa kerrotaan tarina miehestä joka teki tunnollisesti töitä, oli osastonsa parhaimmistoa. Viihtyi myös kotona perheensä kanssa, teki ahkerasti kotitöitä, ja sai juuri ja juuri ajan riittämään kaikkeen. Miehellä oli kuitenkin mieltä painamassa pimeä salaisuus - hän pelasi World of Warcraftia työajalla. Salaisuus aiheutti valtavasti stressiä, paineita, kiinnijäämisen pelkoa. Lopulta kun mies jäi kiinni, tuli puhuttelu pomon kanssa. Miehen yllätykseksi pomo kysyikin: "Onko tämä sinulle tärkeää?" ja yllättynyt mies myönsi, että toki on. Ratkaisuksi löytyi peliajan aikatauluttaminen työajalle, aina viimeinen tunti työpäivän päätteeksi olisi peliaikaa.
Lopputuloksena työteho nousi, stressi väheni, ja onnellisuus lisääntyi. Firma sai lisää vastinetta palkkarahoilleen, mies sai rentoutua pelin ääressä ja lähteä iloisempana kotiin perheensä luokse - hyvällä omallatunnolla.
Videopelitunti oli esimerkin miehelle keidas aavikolla, tauottava rentoutumishetki joka auttoi jaksottamaan työrupeamia. Meille jokaiselle se oma keidas voi olla erilainen, tai niitä voi olla useita, mutta sellaisia olisi hyvä ylipäätään olla muodossa tai toisessa.
Crenshawn mukaan keitaan tulisi olla mielellään jotain helppoa, ilmaista ja helposti saavutettavaa, lyhytkestoista. Hyviä esimerkkejä voisi olla vaikka teehetki mukavassa kahvilassa, kävely puistossa, leijan lennätys - tai vaikka ne edellisen esimerkin videopelit.
Keitaan rakentamisessa tärkeimpiä askelia ovat
Kirjan lukemisen jälkeen olen miettinyt itselleni omia keitaita, ja tällä hetkellä hyvällä menestyksellä testissä on basson soitto kotona sekä skeittikoulu kahdesti viikossa. Aikataulutus on vielä haasteellista, mutta huomaan vaikutukset jo nyt. Se pieni hetki kun voi kesken päivän tehdä jotain mistä nauttii ikäänkuin palauttaa värit harmaaseen arkeen, ja palauttaa matkalla karisseet työtehot niin että pienen palautumisen jälkeen loppupäivän askareet onkin hetkessä ohi. Suosittelen lämpimästi sekä kirjaa että hauskanpidon tärkeyden filosofian käytäntöön viemistä.
Lähteet:
Dave Crenshaw: The Power of Having Fun
